Nummelan normaaliperusviiva

Nummelan perusviivalla. Kuva Suomen Kuvalehti 1937.

Kolmioverkon kenttäperusviivojen mittauksissa käytetyt invarlangat kalibroitiin Nummelan normaaliperusviivalla.

Nummelan normaaliperusviiva on maailman tarkin geodeettinen perusviiva, ja sillä on pituutta 864 metriä.

Tarkasti ottaen pituus on 864122,9 mm, ja se tunnetaan kymmenesosamillimetrin tarkkuudella. Viiva on nykyisin huipputarkkojen elektronisten etäisyysmittareiden tutkimus- ja kalibrointikäytössä.

Nummelassa perusviiva mitattiin Yrjö Väisälän kehittämällä valkoisen valon interferenssiin perustuvalla Väisälä-komparaattorilla, ja samaa tehdään edelleen säännöllisesti.
Wikipedia - Väisälän interferenssikomparaattori

Wikipediassa on myös lisätietoa Nummelan perusviivasta :
Wikipedia - normaaliperusviiva

Kuvan takaa aukeaa PDF-dokumentti Suomen Kuvalehden tekemään artikkeliin 1937 Nummelan perusviivasta.
Linkki kansalliskirjaston artikkeliin.

Rekognosoinnista

Rekognosoinnilla tarkoitetaan kolmioverkkojen yhteydessä "tiedustelua" tai tarkistuksia, joita käytiin tekemässä paikan päällä ennen lopullisten kolmiotornien pystyttämistä. Sillä varmistettiin että näkyvyydet muihin liittyviin pisteisiin oli olemassa; joskus riitti lähipuiden kaataminen, ja jossain tapauksessa piti raivata kokonaisia linjoja näkyvyyden saamiseksi.

Myös kaikilla Ilmajoen kolmiopisteillä käytiin tekemässä rekognosointi, ja osalle niistä pystytettiin myös kevytrakenteinen rekognosointiteline tai -torni, jolla päästiin tarpeeksi ylös että saatiin näkyvyys varmistettua. Pässilänvuoren, Oksivuoren ja Mansikkakylän pisteillä näin tehtiinkin.

Joskus oli mahdollista tehdä tarkistuksia rakennusten katoilta, ja esim. Rannanmäen pisteen rekognosointi onnistui näin.

Santavuorelta oli kuitenkin niin hyvä näkyvyys tarvittaviin suuntiin, että rekognosointi onnistui maasta käsin, samoin lopullinen mittalava.

Kuva dokumenttielokuvasta "Kolmiomittaus - Suomen kartoituksen perusta".

Kuva dokumenttielokuvasta "Kolmiomittaus - Suomen kartoituksen perusta".

Kolmiomittaustornin rakenne

Kaaviokuva kolmiotornin rakenteesta (MML).

Geodeettisen laitoksen kolmiomittaustornien rakenne tehtiin niin että niihin tuli kaksi sisäkkäistä tornia.

Nämä eivät koskettaneet missään kohtaa toisiaan, mikä asetti haasteita suunnittelijalle ja rakentajille.

Kuvasta näkyy rakenne pääpiirteissään.

Punainen osa on sisempi torni, jonka yläosaan tehtiin laitepöytä.

Laitepöydälle sijoitettiin mittalaitteet (kulmamittauslaite) mittausten ajaksi. Kuvassa laitepöytä on 14,34 m korkeudella.

Ulompi torni oli se minkä varassa olivat muut toiminnot, esim. liikkuminen tornissa, nousuportaat ym.

Ulomman tornin huipulle saatettiin tehdä tähysristikot ja ilmakuvauslava, varsinkin myöhemmin MML torneihin, mutta 1.lk kolmiotorneissa niitä ei ollut.

Tämä näkyy hyvin esim. Pässilänvuoren alkuperäisen tornin (1930) kuvassa, jossa on vain lava ja kaiteet, kun taas saman tornin myöhemmässä kuvassa (1976) tähysristikot ovat selvästi näkyvissä; samoin Kettuvuoren tornin kuvissa 1972 ja Oksivuoren tornin kuva 1988.

Seinäjoen ja Lapuan tornikuvat

Geodeettisen laitoksen arkistosta löytyy myös pari aiheeseen löyhästi liittyvää tornikuvaa.

• Simpsiön kolmiomittaustorni Lapualla
• Seinäjoen kolmiomittaustorni Sikakankaalla

Näistä tietysti Seinäjoen torni on tärkeämpi tämän sivuston kannalta, koska se oli osallisena Ilmajoen kenttäperusviivan ja suurennusverkon kautta.

Myös Simpsiön torniin mitattiin kulmia Pässilänvuoren tornista, samoin Seinäjoelta.

Kuva Geodeettisen laitoksen arkistosta.

Muuta aiheeseen liittyvää

Pitäjänkartoista löytyy lisätietoa :

Vanhoista kartoista lisätietoa mm. näistä linkeistä : Arkistojen Portti - Pitäjänkartasto Vanhoista kartoista lisätietoa mm. näistä linkeistä :

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kartoitus

https://www.strang.fi/karttatieto/